YKSIN MATKALLA

Yksin reissuun? Todellakin!

Olen päässyt matkustelemaan Euroopassa useampaan kertaan. Matkakumppanina on toiminut milloin kaveri, milloin perhe, milloin koululuokka. Pidemmän aikaa olin jo haaveillut lähteä ulkomaanmatkalle yksin. (Okei, lähdinhän minä vaihto-opiskelemaan vuodeksi Unkariin, mutta se ei tuntunut reissulta, sillä lähdin sinne asumaan ja käymään koulua.) Jollakin tapaa ajatus suunnitella matka itse, matkustaa kohteeseen, vapaus päättää tavasta käyttää jokainen minuutti ja selviytyä matkasta täysin yksin viehätti minua, ja viime huhtikuussa pääsin vihdoin sen kokemaan. Varasin matkat Budapestista Prahaan muutamaksi päiväksi, ja sitten se olikin menoa.

Se samanaikainen jännityksen ja vapauden tunne, kun sinä olet vastuussa kaikesta: suunnistamisesta, ajankäytöstä, mitä, missä ja milloin syödä, missä käydä jne. Tunsin itsestäni suunnatonta ylpeyttä, että en jäänyt bussin kyydistä kummassakaan päässä ja että löysin tieni majoitukseeni julkisia käyttäen. Nämä asiat minua stressasivat, mutta muuten saatoin vain nauttia hetkestä. Yksin reissatessani sain päättää mitä juuri minä halusin nähdä ja kokea, ja kerkesinkin koluta kaikki ne paikat, jotka olin listannut ennen reissua. Jos oli nälkä, söin. Jos heräsin aamulla aikaisin, lähdin liikkeelle odottelematta muita. Jos teki mieli kävellä kilometritolkulla, kävelin. Jos jossakin todella haluaa kokea vapauden päättää asioista itse, se on kyllä mielestäni ulkomailla, yksin.

Odottelen jo innolla, milloin ja mihinpäin maailmaa sitä seuraavaksi lähtisi yksin reissaamaan...